...vaan ei kuitenkaan vauvauutisia. Vielä Ikävä kyllä.
Hyviä uutisia kuitenkin. Pappa pyysi minua vaimokseen yllätyksellisellä kylpylälomallamme. En nähnyt syytä kieltäytyä ;) Asiat siis etenevät suunnitellusti, olemme kihloissa, yhteinen tulevaisuus on selvä, vielä toivoisin jotain pikku täydennystä meidän perheeseemme...
Kihlaus ei tietenkään muuttanut suhdettamme suuntaan tai toiseen, minusta lähinnä tuntuu, että se antaa tiettyä uskottavuutta muiden silmissä ja yhden uuden onnen aiheen meidän keskellämme. Minulle tärkeintä on kuitenkin vain olla Papan kanssa, oli sormuksia yksi, kaksi tai sata. Yhä enemmän ja enemmän olen alkanut ymmärtää, ettei sillä, onko minulla mitä vihkitodistuksia, Papan antamia lahjoja, sormuksia tai mitä vaan, ole loppupeleissä mitään väliä. Tärkeintä on meidän arki, joka toimii. (Älkää käsittäkö väärin, olen erittäin onnellinen kihlautumisesta, tiesin vain jo sitäkin ennen, että Pappa on tosissaan) Ja meidän arkea minä rakastan ja arvostan ihan hirveästi!
Asiasta kukkaruukkuun. Nyt olisi taas ne päivät, jolloin yritystä kannattaisi olla. Kiertoni on H-I-D-A-S, yli 32 päivää, viimeksi 36, joten yhden kierron jännitys on piinaavaa. Nyt on alkanut myös jännittämään se, että onko siinä jotain vikaa, että kiertoni on niin pitkä? Joskus lääkäri vain totesi, että käyn hitaalla, mutta asiassa ei ole mitään ongelmaa. Vaatii vain kärsivällisyyttä. (Jota minulla ei tunnetusti ole) Oli miten oli, nyt on kaikkien laskureiden mukaan kuumat päivät, joten tilanne vaatii toimintaa!
Loppuun vielä kysymys teille lukijoille. Mitä mieltä olette ovistesteistä? Olen kahden vaiheilla, että pitäisikö hitaan kiertoni kanssa varmistella ovis vielä testillä. Toisaalta tikuttelu voi aiheuttaa ylimääräistä kyttäilyä, stressiä ja maanista oireiden odottelua (ihan kun sitä ei nyt jo olisi), mutta toisaalta taas sitten TIETÄISI, milloin on ne oikeat hetket.
Luulenpa, että jätän testit vielä tilaamatta ja noudatan jonkun lääkärin kultaista neuvoa:
"Vauva tulee parhaiten paineitta, tikuitta ja rauhassa. 2-3 kertaa viikossa vauvantekoa ja pikkuhiljaa sen pitäisi tulla"
Niin, että jäitä hattuun vaan itselleni.
Mamma
Mitä minä teen tämän blogin kanssa?
-
Olen pohtinut tätä blogia aika paljon. Mitä tämän kanssa tekisi? On selvää,
että kirjoittamisvauhti on hiipunut ja vaikka minulla olisikin paljon
asioita m...
4 kommenttia:
Tulin ensimmäistä kertaa lukaisemaan blogiasi ja pakko kommentoida noihin ovistikkuihin liittyen... Itselläni ne käytössä, koska oma kiertoni on myös varsin pitkä eli 36-43pv. Oviksen ajankohtaa on todella vaikea arvioida, enkä edes luultavasti jokaisessa kierrossa ovuloi. Tikut ovat periaatteessa hyviä, MUTTA jokainen nega niissä on yksi pettymys lisää kiertoon, jossa pettymys tulee viimeistään, kun kuukautiset alkavat. Tässä kuussa itselläni siis ennen kuukautisia on jo ollut yli kymmenen negapettymystä. :( Toisaalta oma raks miehenikin juuri sanoi, että olen kuitenkin ihminen, joka haluaa tietää asioita (kärsimätön), ja tulisin varmaan vielä enemmän hulluksi, jos en tikuttaisi. Oletko muuten käyttänyt hormoniehkäisyä ennen tätä yrittämisen aloittamista? sehän voi hyvinkin sekoittaa ja pitkittää luomukierron joksikin aikaan.
Huomasin kommenttisi vasta nyt, sori! Sitä mäkin pelkään, että ovistikutus tuottaa vaan lisää pettymyksiä ja stressiä, kun tuskin joka päivä kuitenkaan ovuloin! :D (Sittenhän tämä olisi helppoa...)
Hormoniehkäisyä en ole käyttänyt ja lääkäri sanoikin, että jokainen nyt toimii omaan tahtiinsa ja sanoi kiertoni olevan normaali, koska se on yleensä aina pitkä. Jotenkin olen vain alkanut miettimään, että mitä JOS on sittenkin jotain häikkää... Pitäisi kyllä kuitenkin lähteä siitä oletuksesta, että kaikki on hyvin ja jos vauvaa ei ala vuoteen kuulua, niin sitten vasta alkaa miettimään, että onko paniikille tarvetta. Pelissä on vain niin paljon!
Onko teillä jo paljon yritystä takana?
Meillä on yritystä takana 7kk, ja mulle toistaiseksi ainoaksi "häikäksi" on lääkäri todennut tuon pitkän ja epäsäännöllisen kierron (mikä kyllä meidän kohdalla viittaa ovuloimishäiriöihin). Kyllä se tietty on ihan ymmärrettävää, että päässä pyörii kaikenlaista. Niin täälläkin, vaikka meilläkään ei ole vielä vuottakaan yritetty. Harkitsen itse jo vakavasti, että menen ultrauttamaan munasarjani...Argh, että tämä jossittelu on ärsyttävää!
Sillon kun me käytiin lääkärillä miettimässä näitä raskautumisjuttuja ja mainitsin pitkän kierron, niin se mun lääkäri totesi vaan, että alkuun kannattaa ottaa rennosti, eikä miettiä sen kummemmin oviksia, pitkää kiertoa tai epäonnistumista. (Helpommin sanottu kuin tehty!) Se vielä ultras munasarjat ja siellä oli kuulemma kehittymässä ihan oppikirjan mukainen ovis. Että nyt täytyy ainakin luottaa vielä siihen... (Vaikka mieli kyllä tekisi käydä siellä uudelleen ultrailemassa ja ostaa tukkupakkaus kaikkia mahdollisia testejä!)On tää kyllä piinaavaa!
Lähetä kommentti