Vannon, etten villeimmissä unissanikaan olisi kuvittelut, että MINÄ kaikista maailman ihmisistä, laittaisin vauvakuumeilublogin pystyyn. Mutta niin siinä nähtävästi kävi.
Viime vuoden olen salaa haaveillut (toki mieheni kanssa) lapsesta. Tänä kesänä olen jo muutamalle harvalle valitulle ystävälle uskaltanut toiveesta sanoa ääneen, ja tänään lääkärikäynnin jälkeen on sellainen olo, että enää ei ole esteitä. Esikoista kohti ollaan kovaa vauhtia menossa! Vielä en siis ole raskaana, mutta vihreää valoa gynen puolelta näytettiin.
Pieni jarru tosin pitää minut maanpinnalla. Koska minulla on epilepsia, raskaus on kuitenkin haaste sinänsä ja ennen raskaaksi hankkiutumista pitää tarkkaan harkita sopivaa lääkitystä. Ensi viikkoa siis tässä kovasti jännäilläänkin, niin saadaan neurologin arvio lääkityksen sopivuudesta raskauden kannalta.
Summa summarum, pää pilvissä, mutta jalat tukevasti maassa. Tiedämme molemmat, mihin suuntaan olemme menossa, mutta kiirehtimään ei ole tarvetta. Kaikki aikanaan!
Blogi onkin siis varmasti meidän molempien keino vähän tuuleltella uusimpia fiiliksiä, hehkuttaa ja vuodattaa, mitä ikinä eteen tuleekaan!
-Mamma-
Mitä minä teen tämän blogin kanssa?
-
Olen pohtinut tätä blogia aika paljon. Mitä tämän kanssa tekisi? On selvää,
että kirjoittamisvauhti on hiipunut ja vaikka minulla olisikin paljon
asioita m...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti