Hyvää yötä ja huomenta

Vau mikä aamu!


Okei, pakko myöntää että kuva on hiuksen verran harhaanjohtava. Kuva on otettu mökiltä kesällä (pari kuukautta sitten). Sen lisäksi heräsin ennen kuutta siihen että kissa oksentelee pitkin lattioita. SEN lisäksi alkaa olemaan vähän kiire kun on vieraita tulossa ja pitäisi siivota, tiskata, käydä kaupassa ja suihkussa, laittaa aamupalaa ja lounasta. 


Kaikesta tästä huolimatta...vau mikä aamu!


Olen ehtinyt joogaamaan, tekemään pari pilates-liikettä, venyttelemään ja meditoimaan. Ei paha. Muutenkin on mahtava olo koska tänään mennään yhteisten ystävien häihin ja toiset ystävykset tulee meille yöksi. Tämä jälkimmäinen pariskunta on raskaana. Nainen siis.


Ehdittiin muuten tässä välissä käydä neurologilla, joka hänkin vilkutteli vihreää valoa raskaudelle. Tuntui ihan hölmöltä että olen pelännyt vauvalle kasvavan vähintäänkin yksi koipi korvaan ja keskisormi kainaloon. Neurologi-täti kertoi ettei riski ole kovin korkea edes niillä, jotka käyttävät paljon vahvempia lääkkeitä isommissa annoksissa. Riski epämuodostumiselle on heillä noin 3%. Onhan tämä kolminkertainen verrattuna äitiin, joka ei joudu syömään epilepsialääkkeitä mutta silti ei ole kyseessä korvillaan jalkapalloa potkiva vauveli.


Tästä huolimatta neuroottinen lääkäri (eikun miten se meni) kehotti muuttamaan lääkitystä ja mamma vähenteleekin seuraavat puoli vuotta yhtä lääkkeistä, Zonegrania. Tavoitteena on päästä siitä kokonaan eroon. Kumpikin meistä odottaa tätä toiveikkaana koska edellytykset tälle on paremmat kuin koskaan. Syömme terveellisemmin, nukumme säännöllisemmin ja elämme onnellisemmin!


Puolen vuoden ajan tarkkailemme siis tilannetta ja näemme miten tilanne edistyy. Jee!! :) Loppujen lopuksi aika kuluu jo niin nopeasti ettei se puoli vuotta tunnu missään. Parempi ottaa varman päälle. 


Lopuksi vielä jättiläismäinen kiitos ehkä maailman ihanimmalle neurologille, joka antoi ison kasan toivoa säilyttäen silti realistisen näkökulman lääkkeisiin ja raskauteen.


Haikaraa odotellessa...


Pappa