Odottavan aika matelee mutta samalla aika tuntuu rientävän. Tänään on jo toinen lääkkeiden vähennys edessä. Vaikkei tämä suoraan vaikuta minuun mitenkään, perhoset vatsassani lisääntyvät tasaiseen tahtiin. Viisi kuukautta odottamista. Viisi pitkää kuukautta. ...tiedän, tiedän, nopeasti se loppujen lopuksi menee :)
Olen huomannut että mamma on vähän stressaantunut (erinäisistä syistä) ja se tuntuu pahalta koska stressi on viimeinen asia, jota hänen pitäisi nyt tuntea. Yritän kovasti auttaa ja olla tukena mutta en taida olla kovinkaan tehokas apulainen :)
En voi olla stressaamatta vähän itsekin kun tiedän että seuraavat neljätoista kuukautta olisi hyvä elää mahdollisimman leppoisasti. Ensin pitää saada lääkkeet säädettyä ja sen jälkeen selviytyä raskaudesta hengissä (toivon mukaan kaikki kolme osapuolta). Jos minä tunnen paineita, en osaa kuvitellakaan minkälaiset murheet myllertävät mamman mielessä.
Onneksi olemme vasta alkaneet taipaleemme ja askeleet ovat alkuun t o d e l l a hitaita, eli onpahan ainakin aikaa sopeutua :) Enköhän minäkin opi vetämään oikeista naruista ja hommat sujuu jatkossa oikein mukavasti.
Muikeaa viikonloppua kaikille!
- Pappa -
0 kommenttia:
Lähetä kommentti