Oloja

Lääkevähennyksiä on tehty jo muutamaan otteeseen ja pikkuhiljaa alkaa tuntumaan. Olo on välillä tosi hyvä, mut pienimmätkin väsymykset tuntuu samantien. Mitä opimme tästä; AIKAISIN NUKKUMAAN!

Vielä ainakin on ihan toiveikas olo, että kyllä tää onnistuu. Kuten lääkäri sanoi, jos auroja ei tuu kuin yksi per viikko, niin kaikki on hyvin. Nyt on tullut puolitoista per kuukaus (en tiedä voiko sanoa, että on puolikas auratuntemus, siltä se vaan tuntui!), joten ei hätää! Onhan se paljon enemmän mitä ennen lääkkeiden muuttelua, mutta niin mua varoiteltiinkin. Joten jos en vaikka nyt lietsoisi mitään paniikkia tässä. :D

Rauhoittava kukkakuva tähän väliin :)

Takaraivossa jyskyttää ajatus, että lääkkeiden vähennyksessä ei olla edes puolivälissä ja aurat ovat jo ilmaantuneet, mutta järjen ääni sanoo kuitenkin, et no panic. Vaikka lääkevähennys ei onnistuisikaan, se ei tarkoita sitä, etteikö vauvahaaveet onnistuisi!

Ja hei, kyllä se lääkevähennyskin onnistuu! Eikö onnistukin??

Ehkä hieman stressaantunut Mamma


P.S. Ja nythän ei edes pitäisi stressata! *tuijottaa kukkakuvaa*