Aikaa miettiä..

Nyt kun tässä vasta aloitellaan projektia, niin on aikaa miettiä. Omaa lapsuuttaan, tulevaa vauvaa ja sitä, miten oma lapsuus vaikuttaa oman vauvan lapsuuteen. Mitä omassa lapsuudessa on sellaista, mitä ehdottomasti haluaa siirtää omalle pienokaiselle, ja minkä omasta kokemuksesta osaa sanoa, että ei, tuota en halua siirtää.

Yksi niistä asioista, joita haluan ehdottomasti antaa lapselleni, on kiinteä ydinperhe. Se, että lapsi tietää vanhempien aina olevan yhdessä, kunnioittavan ja rakastavan toisiaan ja että viideltä täytyy olla kotona syömässä. Kaikilla lapsuuden ystävilläni ei ollut yhteisiä ruokahetkiä perheensä kanssa ja juuri ne ovat minusta niitä hetkiä, jolloin meidän perhe käsitteli kuulumiset, hassutteli ja oli yhdessä. Aina arkisin kello viisi. :)

Se, mitä en välttämättä halua siirtää omille lapsilleni, ovat omat pelkoni ja huoleni. Ehdottomasti YMMÄRRÄN miksi olen aistinut vanhempieni huolen minun pärjäämisestäni, mutta koen nyt, että eihän ikinä kellään ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin pärjätä. Sen takia yritän ennemmin kannustaa, en ilmaista huoltani ja voivotella. (Ellei tilanne jarruttelua oikeasti vaadi) Toki helppo se nyt on varmasti sanoa, tosi tilanteen tullessa esteen, voi olla, että joutuu tehdä todella töitä pitäessä itsensä kurissa. Mutta ainakin tiedostan mahdolliset sudenkuoppani. Alku se on sekin!

Mutta ainakin on kyllä aikaa miettiä, pohtia, lukea kasvatusoppaita ja keskustella yhdessä Papan kanssa. Pappakin tulee kyllä kirjoittamaan taas ajatuksiaan, sillä on ollut vaan aikamoista menoa ja meininkiä viimeiset viikot.

Ihanaa muuten kun meillä on lukijoita! Kiitos siis teille, että tämä blogi pysyy voimissaan!


Mamma