Eilen olimme juhlistamassa sukulaisemme synttäreitä. Paikalla oli vanhemman väen lisäksi myös melkein taaperoiässä oleva kummityttömme ja samoissa kieppeissä huitelevia pikku poikia rusetit kaulassa. Tämän porukan touhuja katsellessa vauvakuumeen eksponentiaalinen kasvu oli ihan odotettavissa.
Ajatella, että meidänkin toivottu napero joskus vielä hihittää, osoittelee vieraita kysyvästi, hakee lelujaan, painautuu syliin, jammailee musan tahdissa ja mussuttaa tyytyväisenä kurkkua.
Hurjaa. Hihittämiseen tosin on vielä matkaa, eihän koko vauvaa ole vielä edes tulossa! Piinaava ajatus kerrassaan! Nyt täytyy ottaa rauhassa, panikoimatta, kuten edellisessä viestissäni uhosin. :)
Päässäni pyörii kokoajan lause:
Annetaan vauvan tulla kun tulee, ei odottamalla odoteta tai tekemällä tehdä.
Helpommin sanottu, kuin tehty.
Mamma
Mitä minä teen tämän blogin kanssa?
-
Olen pohtinut tätä blogia aika paljon. Mitä tämän kanssa tekisi? On selvää,
että kirjoittamisvauhti on hiipunut ja vaikka minulla olisikin paljon
asioita m...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti