maanantai 29. elokuuta 2011

Puoliväli lähestyy!

Mihin aika oikein on mennyt? Kasassa on viikkoja 19+6 ja tuntuu huikealta, että IHAN PIAN on tuo maaginen puoliväli ylitetty. Meidän tapauksessamme puoliväli on jo luultavasti ylitetty, koska suunnitelmissa on sektio, jota tuskin tehdään vasta viikolla 40. Eli hurrrjaa!

Viime viikolla oli neurologin soittoaika labratuloksista ja kuulumisista ylipäätään. Onneksi labroissa oli kaikki hyvin, edes maksa-arvot eivät olleet yhtä huimia kuin yleensä. Jouduin myöntämään neurologille, että muutama päivä sitten olin saanut auran (=kohtauksen ennakkotuntemuksen) ja hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että lääkitystä kannattaa nostaa jo tässä vaiheessa. Olin hyvin yllättynyt niin aurasta kuin ehdotuksesta ja jouduin hetken kamppailemaan itseni kanssa siitä, että voiko tosiaan olla parempi vauvalle se, että lääkitystä nostettaisiin. Kun vähän sitten kaivelin menneitä aikojani ja kohtaushistoriaani pienine hengityskatkoksineen, totesin itsekin, että better safe than sorry. Nostin siis kiltisti toisen lääkkeeni annostusta, vaikka kurjalta tuntuikin. Pari päivää meni lääketokkurassa, mutta nyt annokseen on jo tottunut. Toivottavasti vauvakin sen sietää.

Kävimme myös suuhygienistillä kuulemassa ohjeita vauvan hampaidenhoitoon. Käynti konkretisoi ainakin itselleni sen, että nii-iin, kohta meillä tosiaan ON vauva, jonka hampaita täytyy hoitaa, eikä samalla lusikalla saa syödä! Suuhygienisti oli jotenkin todella tohkeissaan siitä, että vaikutimme kiinnostuneilta. Lopuksi hän sanoikin, että tuli todella hyvälle tuulelle siitä, kun meitä selkeästi kiinnosti lasten hampaiden hyvinvointi. Moni oli kuulemma valittanut käynnin olevan turha ja pitkäveteinen. (!) Siis häh. Olihan siellä kyllä tuttuakin asiaa suun hyvinvoinnista, mutta mielestäni KAIKKI tieto kertauksineen on tässä vaiheessa vain hyvästä, kun totuttautuu ajatukseen siitä, että kohta ihan OIKEASTI tapahtuu. Ja kuka oikein kehtaa edes sanoa, että olipa tylsää? En käsitä. Mutta kukin tyylillään. Ja tuli kyllä hyvä mieli siitäkin, että selkeästi suuhygienistin päivä pelastui, kun me lähdimme vastaanotolta hyvillä mielin hyvän tiedon kanssa.

Vauva-asiaa sivuten käynnillä tuli myös puheeksi minun hammaslääkäripelkoni. Olen miettinyt sitä tässä ja todennut, että sitä pelkoa en lapselleni halua siirtää. Suuhygienisti oli todella ymmärtäväinen, ja tarjoutui auttamaan. Sovimme käynnin hammaskivenpoistoon (mikäli sitä löytyy) ja hän selitti jo nyt mitä kaikkea apukeinoja ja pintapuudutteita siinäkin voi käyttää.  Hän myös lopuksi vielä kysyi, että uskallanko tulla näiden tietojen jälkeen hänen luokseen hoidettavaksi, niin voimme sitten yhdessä katsoa miten edetään. Tuntui tosi hyvältä se, että asiaa ei vähätelty. Vaikka se ei vielä nollannut tilannetta, uskalsin kuitenkin varata ajan jopa oikaisuhoitajalle saadakseni lähetteen leukapolille! Eli asia edistyy!

Vauvan hankintoja ei olla vielä juuri tehty. Katseltu on niin pinniksiä kuin vaunuja, mutta vielä odotetaan rakenneultrasta tulevaa vahvistusta, että vauva tosiaan on tulossa ja hyvävointinen. Tai varmistusta ja varmistusta, mutta kuitenkin. Tosin potkuttelua tuntuu päivittäin, joten kyllä siellä joku on! Ehkä myös kiinnostus sukupuoleen hillitsee ostovimmaan, koska itse en kovasti neutriväreistä pidä, vaan olen tällainen ällö vaaleanpunainen/sininen-tyyppi. :D Veikkaan tyttöä. Maha kasvaa jotenkin kummasti sivuille ja makeanhimo on kova. Tyttö se varmasti on. (Yeah right.) Pojan nimiäkin on tosi vaikea keksiä! Aivoiriihtä on pidetty, tytölle olisi ehkä jo nimi, mutta pojan nimi uupuu.. Nojoo. Tää on tällasta spekulointia, en nyt tietenkään OIKEESTI päätäni pantiksi tytön suhteen laita ja poikakin olisi ihan yhtä toivottu. (Aluksihan poikaolo oli valtaisa)

Mutta joo, tällaista tänne! Voikaa kaikki hyvin!

Mamma

0 kommenttia:

Lähetä kommentti