Voisko olla mahdollista, energinen keskiraskaus?

Siis mieletöntä! Se on VIHDOIN täällä! Ainakin osittain. Silleen, että kaikki ei tunnu ihan musertavalta eikä kokoajan itketä. Päivän aikana jaksaa myös tehdä jotain ja JOPA urheilla. Musta tuntuu, että suurin syy mun itkukohtauksille oli matala hemoglobiini, joka nyt raudan alottamisen johdosta oisi alkanut nousemaan. Koska yleensäkin sillon, jos on kamalan väsynyt, pienetkin asiat tuntuu jättimäisen suurilta.

Onneksi mieli on piristynyt ja voimat on palautunut, koska viime päivinä niitä voimia on todella tarvittu. Byrokratia on TAAS heittänyt rapaa niskaan. Viime viikolla kaupungin nainen soitti ja pyysi tulla käymään. Tästähän jo tiesi, että kaikki ei mene kuin Strömsössä, koska muuten olisi tullut vain puhelu, jossa kerrotaan, että tuolia on alettu rakentamaan ja enää olisi kaksi kuukautta sen saapumiseen. No, mitä sitten menen, Pappa mukana. Tosi ystävällisen henkilön kanssa sitten siellä jutellaan, että voisinko ottaa jonkun niiden sairaalatuoleista. (NOT!) Kysyn sitten häneltä, että mikä tässä nyt oikein mättää, asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvää. Tämä sitten vähän nolona alkaa selittämään, että nokun ylilääkäri oli hylännyt hakemukseni sillä perusteella, että en pysty lupaamaan etteikö painoni parin vuoden aikana muuttuisi.

Siis WHAT!?

Nyt tassua pystyyn: kuka pystyy? Siis vannomaan käsisydämellä, että ei, painoni ei tästä mihinkään järkähdä. Ei vaikka ensisynnyttäjänä ei todellakaan tiedä mihin paino oikein jojottaa synnytyksen, imetyksen ja kaiken jälkeen. Mutta ilmeisesti minun pitäisi, jotta saisin sen ainoan apuvälineen, jonka kanssa pääsen liikkumaan. Sanoin kyllä tälle erittäin mukavalle naiselle, että ei tässä nyt kyllä ole mitään järkeä. Ja hän myönsi, ettei oikein olekaan ja lupasi vielä esittää asian uudelleen ylilääkärille. Viikon päästä. Että taas tässä sitten vaan odotellaan.

Sieltä lähtiessäni kiitin rautalisää, koska jos olisin käynyt kyseisen keskustelun ollessani väsyneenä ja itkuherkkänä, olisin kyllä romahtanut. Nyt järjettömät perustelut vain lähinnä ärsytti ja nauratti, mutta niihin pystyi laittaa tiukkaa perustelua vastapalloon. Mutta joo, ainakin asia on taas yhtä inausta pidemmällä. Ehkä se uusi tuoli ennen tammikuuta saapuu.

Mutta muuten kuuluu oikein hyvää! Joku myllää mahassa varsin tomerasti etenkin iltaisin. Potkut tuntuu nyt jo selvästi, mutta Pappa ei ole niistä päässyt vielä nauttimaan. Doppleri on jäänyt vähemmälle käytölle nyt, kun jo tuntee mahassa jonkun liikkuvan. On kyllä tosi ihana tunne! Siellä OIKEESTI on joku!

Mulle on tullut ehkä pieni mahakriisi. Tai siiskun musta mun maha ei näytä yhtään sellaselta somalta pyöreältä vauvamahalta, vaan musta se näyttää oluttynnyriltä. Sen(kään) takia täällä ei oo ollut mitään masukuvagalleriaa, kun jotenkin vaatii totuttelua. En ois ikinä uskonut, että MÄ alkaisin tästä kriiseilemään.

Mut hei, mä meen nyt joogaamaan, kun energiaa vielä piisaa!

Mamma