Sydämen tykytystä

Torstaina oli siis se odotettu neuvola. Onneksi oli, koska oloni on ollut jo jonkun aikaa kehno ja viime päivät TOOOODELLA heikko, enkä ole paljoa jaksanut tehdä. Syykin selvisi, hemoglobiinini on hädin tuskin sata. *puuuuuh* Terkkari sanoikin, että ei ihmettele ollenkaan jaksamattomuuttani ja pöhnäistä oloani, kun aivoihin ei riitä tarpeeksi happea. Nyt sitten vedän rautaa ja toivon oloni kohentuvan pian! On nimittäin äRsYtTäVäÄ, kun pukiessakin sydän tykyttää ja hengästyttää. Että onpa kyllä energinen tämä keskiraskaus! Ei oikein tiedä, mihin tätä suunnatonta energianmäärää purkisi! ;D

Tärkeintä neuvolanantia oli kuitenkin se, että lääkäri totesi kaiken olevan mainiosti, niin minulla kuin vauvallakin. (Hb kun korjaantuu rautaa syömällä) Sykkeet löytyivät antiikkisellakin laitteella, kohtu oli kasvanut normaalisti ja muutenkin käynti oli mukava. Lääkäri oli todella asiallinen, ei kauhistellut terveydentilannetta, mutta suhtautui siihen kuitenkin tarvittavalla vakavuudella ja kirjoitti lähetteen äippäpolille. Kovasti tosin ihmetteli Jorvin neurologin ohjetta syödä vain pieniä määriä foolihappoa, kun lääkkeet itsessään jo foolihappoa poistaa. Joten taas meni hieman luottoa tältä uudelta neurolta, joka fiksuja kommentteja antoi myös siihen imetykseenkin... No, foolihappoannosta nostettiin nyt 4 milligrammaan, jotta varmasti saan sitä tarpeeksi. Liiasta ei ole kuulemma mitään haittaa, kun on vesiliukoinen vitamiini. Tässä taas huomataan kuinka mielipiteitä on yhtä paljon kuin on lääkäreitä!

Ainiin! Heti edellisen postauksen jälkeen tuttuni toi minulle lainaan kotidopplerin ja on se vaan ihanaa kuunnella pienen sydämen sykettä aina kun jotain konkreettista todistetta kaipailee. Sykkeet on löytynyt aina helposti, tosin pieni liikkuu kovasti, niin pitkää yhtenäistä pätkää ei pääse kuuntelemaan, kun vauva onkin siirtynyt jo toiselle laidalle. Ja hurja viuhuminen vain kuuluu, kun Waltsu siellä potkii ja pyöriskelee! <3 Ennen ajattelin, että doppleri on sellainen turhake, josta aiheutuu pahimmassa tapauksessa vain mielipahaa, mutta saan kyllä pyörtää puheeni täysin! On tosi ihanaa nukkumaan mennessä vielä kuunnella Waldemarin kuulumiset. :) Pappakin saa odotukseen ihan toisenlaista konkretiaa!

Mutta taidan jatkaa nyt sateista lauantainviettoa. Löytyykö täältä ketään muuta, joka nauttii alkusyksyn merkeistä? Minä olen aina RAKASTANUT alkusyksyn kuulaita ilmoja ja nauttinut sateenropinasta. Yleensä olen vielä todella energinen tähän vuodenaikaan ja on ihana aloittaa uusia projekteja, miettiä harrastuksia ja kaikkea. Ihanaa!

Mukavaa lauantaita joka tapauksessa ja pahoittelut niille, jotka syksyntuloa inhoavat! :)

Mamma


P.S. Pappa ei olekaan pitkään aikaan kirjoitellut. Älkää epäilkö, etteikö hän täällä olisi innoissaan vauvasta, mutta minulla on ehkä suurempi tarve tilittää täällä :D