Raskauden hehku, siisniinkun MIKÄ???

Huutelisin tässä nyt sen paljon mainostetun keskiraskauden hehkun perään. Kovin hehkeä olo nimittäin ei ole, ainakaan iiihan kokoaikaa.. Tässä heti alkuun virtuaalinen hatunnosto kaikille, joilla on esikkoja hoidettavana. Kunnioitan!

Olimme viikonlopun reissussa Papan veljen ja yhteisten ystäviemme luona. Reissu alkoi lupaavasti, kun edellisenä iltana/yönä selkäni sanoi sopimuksensa irti eikä nukkumisesta tullut juuri mitään. Minullahan alkoi jo heti alkuraskaudesta löystymään SI-nivel ja se näköjään jatkaa elämöintiään. Matkaan onneksi päästiin tyynykasan kanssa ja oikein mukavaa olikin! Pientä draamaa oli loppumatkasta, kun olin vain yksinkertaisesti NIIIIIN väsynyt ja hormonimyrskyissäni, että pillitin lopun automatkaa ja vielä kotonakin. Syynä se, että Pappa olisi halunnut käydä vielä ostamassa jonkun lisätarvikkeen puhelimeensa ja minä en kertakaikkisesti jaksanut. Että ei täällä mikään maailmanloppu ole, ei hätää! :D Nolottaa vain, kun Papan veli tuli kyydissämme tänne pk-seudulle enkä ollenkaan pystynyt hallitsemaan tunneryöppyjäni väsymyksen ja hormonien keskellä. Vaikka normaalistikin olen tunneherkkä (en nyt kyllä ihan noin pienistä hätkähdä!), en ikinä itke "vieraiden" nähden, joten tilanne oli hämmentävä ja tosi nolo. Onneksi Papan veli ymmärsi yskän eikä ajatellut, että olen nyt lopullisesti kilahtanut! (Toivottavasti ainakaan)

Vielä hyvin nukutun yönkin jälkeen huomaan, että voimat ovat vähissä ja aivotoiminta olematonta. Olen silti tosi tyytyväinen, että reissu tuli heitettyä, enkä jäänyt selkäkipuineni kotiin. Tein nimittäin huikeita kirpparilöytöjä! Pari äitiyspaitaa, joista toinen käy myös imettäessä (jos se siis on mahdollista...) ja Bola-koru. Ajattelin, etten Bolaa ostaisi, koska en siitä ole kauheasti innostunut, mutta kirpparilta irtosi kolmella eurolla tosi ihana Bola-riipus. Sen helinä on ihanan rauhoittavaa ja pientä rauhoittelua tässä tämä hermoraunio on kyllä tarvinnutkin. Vauvahan ei vielä pitkään aikaan kuule, mutta kaulassa se roikkuu jo nyt, kun koru alkoikin ulkonäkönsä ja kilinänsä puolesta miellyttämään!

Mutta joo. Ehkä se hehku tulee sitten, kun on saanut reissuväsymyksen levättyä pois, koska eihän tässä muuten mitään kummallisempaa ole, kuin selkäongelmat ja uuvuttava väsymys. En siis ennen raskauttakaan ollut todellakaan mikään ikiliikkuja, vaan tarvitsen aikaa kaiken maailman latailuun, jotta pysyn kuosissa. Nyt sitä lepoaikaa tarvitsee vain enemmän. Tulevana viikonloppuna pitäisi lähteä ystävämme mökille, joten täytyy tässä alkaa keräilemään itseään, jotta jaksaa taas sosialisoida!

Nyt hetkeksi lepäämään!

Mamma


P.S. Masukuvia EHKÄ tulossa lähiaikoina, jos nyt kehtaan ne tänne postata.
P.P.S. Toivottavasti ei ollut kamala marinapostaus, paljon ihaniakin asioita on toki mielessä ja Waldemarin vaatevarasto on karttunut huimasti! Siitä ainakin tulossa kuvapostaus heti kun jaksan ottaa kameran käteen!