torstai 21. heinäkuuta 2011

Vuoristorataa

Se sunnuntainen itkukohtaus ei selkeästikään jäänyt siihen. Pari päivää olen mennyt hurjassa tunnevuoristoradassa, enkä oikein itsekään koska kierros loppuu. Olen välillä todella hyväntuulinen ja iloinen, ja hetken päästä pillitän täydestä sydämestä ihan ilman syytä. Tai onhan niitä syitä siinä hetkessä, jälkeenpäin ne tuntuvat vain vähän laimeilta tilanteen dramaattisuuteen nähden.

Viimeaikoina olemme olleet menossa niin yksin kuin yhdessäkin. Tuntuu, että se on ehkä yhtenä syynä siihen, miksi itku on herkässä. Nyt kaikkien vaivojen ja ihanuuksien keskellä toivoisi vaan, että voisi olla Papan kanssa kahdestaan. Ei tarvitsisi olla se hehkeä odottaja tai selittää vaivojaan. En myöskään jostain syystä haluaisi olla yksin. Se on ihan uusi juttu. Olen aina nauttinut siitä, että saan olla yksin, huudattaa musaa täysillä ja hoilottaa nuotinvierestä, mutta nyt ainoa mitä haluaisin tehdä, on olla Papan kanssa. Ja onneksi eilen, kun tuhersin asiaa Papalle, niin sain osakseni vain ymmärrystä. Papastakin tuntuu siltä, että haluaisi enemmän yhteistä aikaa ja ymmärtää miksi minusta tuntuu kurjalta olla yksin selkäkipujen kanssa. Puhumattakaan liian pienestä pyöriksestä, jossa en voi pitkiä aikoja istua, joten liikkuminen oven ulkopuolella on tosi rajoitettua. Tästä päästäänkin seuraavaan itkun aiheeseen eli siihen, että nyt sitten itkettää se, että tuntuu, kun veisin Papan kaiken oman ajan kitisemällä. Huoh. Siis tiedän, TIEDÄN, että tilanne on täysin ookoo, Pappa ymmärtää ja on minun kanssani ihan vapaaehtoisesti niinkuin tähänkin asti, mutta silti olo on vähän kuin vinkuvalla koiralla. Jotenkin nämä tunteet on niin omituisia, että en oikein osaa liittää niitä muuhun kuin raskaushormooneihin.

Eilen nimittäin luin Vauva-lehtiä aivan itkukurkussa, vaikka kyseessä olikin vain haalarivertailu! :D Siis nyt riittää! Miten tämän vaihteen saa pois päältä? Olenko vain seonnut ja tullut totaalisen läheisriippuvaiseksi ja takertuvaksi vai onko jollain muullakin tällaista itkeskelyä?  (Pliiis, onhan...)

Mäpä taidan lähteä tänään vähän katselemaan mamma-vaatteita ja jotain muuta kivaa, niin en vaan möllötä täällä. Laitan kyllä vedenkestävää ripsaria, jos vastaan tulee jotain ylisöpöä! ;)

Mamma


P.S. Navan alla tuntuu jo iso möykky, joka on koholla makuullaankin! Siis mieletöntä!

2 kommenttia:

Kristi kirjoitti...

Tuntuu ku olisin lukenu omaa tekstiäni, niin tutulta kuulostaa. Ei millää haluis olla yksin mut ei huvittas nähä ketää.. itkettää koko ajan joka asia yms :D Oikee Draamaqueen.. Emilia rv 12+5

luna kirjoitti...

Oi, möykky jo tuntuu mahassa! :) Nyt perustin vihdoin oman blogin, jotta en vaikuta niin tuntemattomalta ja salaperäiseltä lukijalta.

Lähetä kommentti