Ajatuksen juoksua..

Silloin kun yritys oli päällä, ajatukset pyörivät pelkästään sen yrityksen ympärillä. Energia, uskallus ja aivokapasiteetti ei riittänyt ajattelemaan sitä, että mitä tapahtuu plussan jälkeen? Miltä silloin tuntuu? Luulin, että plussa toisi minulle sen rauhan ja onnen, mitä niin olin toivonut.

Mutta ei se ihan niin yksioikoisesti mene. Tottakai olen onnellinen, siitä ei ole kysymys lainkaan! Samaan aikaan olen kyllä hyvin hyvin hämmästynyt ja mielessäni risteilee ajatus jos toinenkin. Tässä koonti viime päivien ajatuksistani:

Olenko sittenkään valmis tähän? 
Mitä jos minä olenkin juuri se äiti, joka ei vain pysty rakastamaan lastaan?
Mitä jos lapsi ei pidä minusta?
Mitä jos yhtäkkiä elämäntilanteemme muuttuu ja lapsi tuleekin ikäänkuin väärään aikaan? Sittenkin!
Miksei tässä ole sellaista tilauksenvahvistamis aikaa, sellaista "klikkaa tästä vahvistaaksesi haikaran saapumisaika!"
Mitähän muut oikein miettivät, olemme vasta kihloissa?
Pitääkö tässä nyt rynnätä maistraattiin, jotta kaikilla olisi sama sukunimi?

Älkää luulko, että plussa olisi tullut puskan takaa ja nyt kaduttaisi. Nämä ovat vain ajatuksia, joille haluan antaa tilaa ja käsitellä ne. Itseään ei voi valmistella siihen mitä tapahtuu sitten kun se toivottu plussa ruutuun pärähtää. En olisi kuuna päivänä uskonut, että tuo uutinen olisi NIIN mullistava, että mielessä pyörii kaikenlaiset möröt.

Nämä viime päivät ovat olleet elämäni intensiivisimmät. Olen itkenyt ja nauranut, niin onnesta kuin pelostakin. Käpertynyt ajatukseen, että sisuksissani todella on jotain. Jotain tosi huikeaa!

Peloistani pahin on kuitenkin se, että mitä jos tämän ei annetakaan jatkua. 

Pelossa en kuitenkaan halua elää. Haluan vapautua ajatuksista ja antaa elämän kantaa.

Niin se on ennenkin tehnyt. :)


Mamma 4+5