Kummia unia

Nyt on vissiin vauvahaaveet tosi pinnalla alitajuisesti. Päivisin olen melkein jopa ajattelematta piinapäiviä, tätejä ja haikaroita ja onnistunut keskittymään muihin juttuihin. Mutta yöt..

Voi pojat. Ei ole varmaan neljään päivään ollut yhtäkään yötä, jolloin en olisi nähnyt vauvaunia. Kaikkia unia en muista tarkkaan, mutta tiedän, että niissä oli vauva. Yhtenä yönä näin unta, jossa olin jo saanut vauvan ja olimme synnytyssairaalassa, mutta vauvani katosi ja olin murheen murtamana. Viime yönä näin unen nykyhetkestä, jossa mietin kovasti olisinko mahdollisesti raskaana vai en. Olin unessa korkeassa kuumeessa, mahataudissa ja kaikissa mahdollisissa kivuissa ja säryissä ja äitini käski minun ottamaan särkylääkkeitä, unilääkkeitä, nuhalääkkeitä, sydänlääkkeitä, mahalääkkeitä ja silmätippoja. :D Mietin unessa aivan paniikissa, että jos nyt olen raskaana, alkio ei särkylääkkeiden takia kiinnity, jos kiinnittyy, niin se syntyy aivan unisena ja huonon vastustuskyvyn kera eikä sen sydän syki tai silmät avaudu. Pelko oli TODELLA todellinen unessa, mutta herättyäni uni vain huvitti.

Siitä on pitkä aika, kun viimeksi minulla oli vauvauniputki, mitähän tämä meinaa? Ehkä asia on vain niin pinnalla, enkä pysty enää sitä hereillä ollessa käsittelemään, vaan alitajunta joutuu prosessoimaan toiveeni ja pelkoni nukkuessa. Se kävisi kyllä järkeen, koska viimeiset päivät en ole ajatellut projektia sen kummemmin. Ei oireiden kyttäystä (vaikka nythän se paras aika kyttäykselle on!), ei panikointia, innostumista tai epätoivoa.

En voi muuta kuin odottaa, reilun viikon päästä tiedetään vasta enemmän! Ihanan seesteinen olo pakko myöntää. Todella kummallista. Ehkä ensimmäinen kerta yrityksen aloittamisen jälkeen.

Voikaa hyvin!

Mamma


P.S. Oireita ei ole mailla halmeilla. Ei kerrassaan mitään. Ei finnejä, tissijomoa, nipistelyä, juilimista, ei mitään. Ihan kivaa kyllä, mistään kyseisistä oireista en nyt ihan hirveästi nauti.