Sano P, sano M, sano S, sano PMS!!!

Siitä asti kuin Täti ensimmäisen kerran uskaltautui kylään, olen kärsinyt megaluokan peeämässästä. Tässä kierrossa en selkeästi ole niin maaninen ja tajuan, että kaikki oireeni menee ihan Tädin esivalmisteluiden piikkiin. Ei siis tarvine miettiä, että koska sitä raskaustestiä voi tehdä, kun keho kyllä viestittää Tädin tulevan.

Kaikki alkoi lauantaina, kun olimme Papan äidillä juhlimassa aikaistettua äitienpäivää. Kesken kahvittelun tunsin, kun joku hormoonituuli pyyhkäisi ylitseni ja toi mukanaan itkupotkuraivarin. Sain purra hammastani, etten olisi alkanut tiuskimaan niin Papalle kuin anopillekin. Tiesin, että ei ole tapahtunut MITÄÄN mistä voisin vetää herneen nenääni, mutta kun siellä tuntui jo olevan koko palko. Jälkeenpäin nolottaa ihan sairaasti, kun näytin varmasti siltä, että olisin syönyt pussillisen sitruunoita. :D Kun lähdimme, kiertelimme vielä hetken kauppakeskuksessa ja tiuskin Papalle, kunnes aalto alkoi pikkuhiljaa hellittää ja pystyin keskittymään tiukkaan shoppailuun. Loppuilta meni onneksi ihan kivasti.

Toinen tyypillinen PMS-oireeni on rintavarustukseni kasvaminen kolminkertaiseksi ja koko rintakehän muuttuminen araksi. Check.

Ruokahaluni on ihan armoton. Eikä sellainen, että vähän heikottaa, vaan sellainen: "HIILAREITA TÄNNE JA HETI!!!!" Nimenomaan hiilareita. PMS-päivinä syön tyyliin pelkkää pastaa ja pannukakkua, ja sitten vituttaa vielä enemmän kun syö epäterveellisesti, vaikka JUURI pääsi terveellisiin elämäntapoihin kiinni. (Vältän hiilareita, en karppaa, mutta suosin lautasellani vihreitä ja jotain proteiininlähdettä)

Tiedänpähän ainakin mitä seuraavaan viikkoon odottaa: ei ainakaan sitä plussaa! :D

Mamma