Muistan sen keskiviikko-illan, kun mamma näytti ovistikkua, josta näkyi selkein viiva tähän asti. Muistan, miten ajattelin tämän olevan tosi hassua, kunnes tajusin (noin minuutin päästä) mistä oli kyse. Aloin pikkuhiljaa täyttyä onnesta ja hämmästyksestä, jonkalaista en ennen ole tuntenut. Tiesin, että jotain uskomatonta on tapahtumassa, mutten ihan vielä tajunnut miten siihen piti suhtautua.
Muistan, tirauttaneeni pari kyyneltä. Onnesta siis. Muistan Mamman ilmeen, joka viesti samankaltaisista tuntemuksista kuin mitä omassa kehossa myllersi.
Muistan myös, kun käytiin hakemassa raskaustestiä ja muistan, kun luimme tuloksen testistä. Gravid. Raskaana. Täh? Juurihan Mamma sanoi, ettei tässä kuussa onnistunut!
Tuosta päivästä on kohta viikko, ja olen edelleenkin päästä aivan pyörällä :) En meinaa uskoa, että meistä tulee vanhemmat! Musta tulee isä...tai pappa :)
Se tuntuu niin upealta, etten osaa tuon enempää kommentoida. Olen onnesta mykkyrällä ja sykkyrällä. Palaan asiaan kun puhekykyni palautuu.
Pappa
Mitä minä teen tämän blogin kanssa?
-
Olen pohtinut tätä blogia aika paljon. Mitä tämän kanssa tekisi? On selvää,
että kirjoittamisvauhti on hiipunut ja vaikka minulla olisikin paljon
asioita m...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti