Olen tuntuvasti raskaana.

Täällä on väsymyksen rinnalle hiipinyt jatkuva pahoinvointi, enkä nyt puhu sellaisesta satunnaisesta ällötyksestä mitä pari viikkoa sitten oli. Nyt tämä on tällaista läpi päivän rämpimistä ja eilinen rämpiminen ei mennyt kovin mallikkaasti, kun päivän aikana sain syötyä popkornia ja appelsiinin. Se varmasti edesauttoi tämän aamuista pahoinvointihuippua, joka vielä päivän mittaan on nostanut tasaisesti päätään.

Ja kun ei tee mieli syödä MITÄÄN. Kaikki entiset herkut, millä pidin verensokeri- ja suolatasoni kurissa yököttävät. Tänään olo oli jo paikoin niin pyörryttävän hutera, että olen onnellinen siitä, kun juuri suola-arvokontrolli sattui tälle päivälle. Tietääpähän ainakin, että kuinka paljon tässä täytyisi skarpata paahtoleivän ja omenahillon ollessa se ainoa asia, joka menee alas.

Tänään tosiaan olin lääkärissä laittamassa niitä byrokratian rattaita pyörimään. Ja oivoi, vähän jähmeältä vaikuttaa, kun lääkäri hämmentyi ennennäkemättömällä tavalla kohdatessaan raskaana olevan naisen pyörätuolissa. Seurasi paljon vaivaantunutta hihittelyä (siis lääkärin suunnalta) ja paljon "nokun emmä nyt yhtään tiedä mitä tässä täytyisi tehdä". Mut ehkä asiat etenee. Vähintään omalla painollaan. Ja toivottavasti raskauttani seuraava lääkäri ei ole ihan yhtä pihalla kuin tämänpäiväinen! Ymmärrän kyllä, että tilanne on monelle uusi ja varmasti myös kaikessa komeudessaan jopa ainutkertainen, mutta luulisi, että lääkärit olisivat jotenkin valmistautuneet myös ottaaan vastaan tilanteita, joissa ei hoideta vain nuhaa tai murtunutta jalkaa.

Mutta nyt on pakko mennä lepäilemään, aivot ei vaan tässä hormonihoureessa pelaa. :D

Mamma


P.S. Oletan, että nyt voin ainakin olla pelkäämättä keskenmenoa, kun oksu on lähes kokoajan kurkussa