sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Tapahtui rv 5+2:

"ZZZZZZZZzzzzzzzzzzzzZZZZZZZZzzzzzzzzzzzzz....."

Se siitä oireettomuudesta sitten, tätähän vielä viikko sitten hartaimmin toivoin. "Give me a sign!" No nyt merkki totaalisesti annettu. Luulin vielä tuona 5+2 aamuna, että kaikki on normisti, ei oireita, ei vaivoja. Söin aamupalan, tarkastin sähköpostit ja painuin suihkuun. Ja siellä se sitten iski. Armoton väsymys. Olin aivan varma, että sairastuisin, Pappa nimittäin oli juuri sairastanut jonkun nuhan ja korkean kuumeen. Peruutin jo lounastreffitkin ystäväni kanssa, koska olo oli niin surkea.

Vaan eipä kuume noussut, tämä taitaa vaan kuulua tähän "taudin" kuvaan. Tuosta päivästä lähtien väsymys on ollut ajoittain piiskaavaa, ajoittain siedettävää. Ärsyttävintä on se, että mikäli en tee joka päivä jotain fyysistä, en saa unta. Silloin väsymys piinaa, mutta pyöriskelen kuitenkin vain sängyssä ilman tulosta, vaikka aikaa päiväunille olisikin. Blaaah!

Myös pienen pieni kuvotus ja kokonaisvaltainen heikotus on nostanut päätänsä. Vuokrasimme perjantaina leffan ja tapamme mukaan ostimme Makuunin ihania irtokarkkeja. Lappasin itselleni karkkeja tavalliseen tapaan, kunnes vasta kotona tajusin, että ajatuskin niiden syömisestä tuntuu vastenmieliseltä. Söin pussistani maksimissaan kaksi, kunnes sokeriset väriainepommit olivat aivan liikaa. (Hyvä niin!) Yöllä muuten moneen kertaan havahduin, ja mietin, jätinkö karkkipussinsänkyyni, sillä irtokarkkien haju herätti minut monta kertaa. Vaan enpä ollut jättänyt niitä kun kauas pöydälle! Yliherkkä hajuaisti on siis herännyt! Todella outoa :D

Kiitos muuten ihanasta vastaanotostanne viimeisiin teksteihin! Ette usko, miten tärkeää on se, että voi täällä blogimaailmassakin huidella omana itsenään :)

Nyt lepäilemään...

Mamma


P.S. Olen kyllä silti tyytyväinen, että selkeämmät oireet ovat saapuneet

P.P.S Tämä ei kyllä ollut kyllä tämän blogin vivahteikkain kirjoitus. Tuntuu, että ajatus pätkii, enkä saa mitään järkevää aikaiseksi. Pahoittelut siis, tämä menee ajatus virta-kategoriaan ja ehkä myös hieman ihan vain omiin muistiinpanoihin! Kunhan jotain puumerkkiä tänne nyt saa :)

4 kommenttia:

Luna kirjoitti...

Voi kun ihanaa, että pikkuinen antaa jo nyt itsestään "merkkejä" :) Oon hirmu onnellinen teidän puolesta!

Haikaraa odotellessa kirjoitti...

Joo mieluummin merkit (vaikkakin aavistuksen ottaakin kunnon päälle) kuin oireettomuus ja epätietoisuus siitä, että tapahtuuko yhtään mitään.

Kiitos myötäelämisestä! En tainnutkaan muistaa toivottaa sinua tervetulleeksi tänne meidän maailmaan! Kiva kun eksyit tänne :)

Illusia kirjoitti...

Ihanaa, oireita! Onneksi ikävässä olossasi saat kuitenkin nauttia siitä, että vaivan aiheuttaja on iloinen ja onnellinen juttu.

Haikaraa odotellessa kirjoitti...

Niinpä, ihanaa <3

Lähetä kommentti