Astetta parempi päivä

Tämä päivä on ollut jotenkin inhimillisempi kuin eilinen. Aamulla tosin raskausvitamiinit sahasivat kyllä pitkään ylös ja alas ennenkuin asettuivat aloilleen, mutta silti. Syöminen on ollut helpompaa ja mikä parasta, sain ne suola-arvoni, jotka olivat minulle ihan hyvät. Ei viitearvoissa, mutta minä pärjään.

Alan aina jännittämään, jos olo on kamalan huono eikä ruoka maistu, että ne romahtavat. Niin on monesti käynyt ja silloin kohtaukset ovat jo aivan kulman takana, oli lääkitystilanne mikä tahansa. Normi-ihmisetkin kramppaavat, jos suola-arvot tippuvat. Nyt on ainakin yksi murhe vähemmän ja voi keskittyä kympillä tähän selviytymiseen. :)

Jänniä aikoja tässä kyllä elellään! Lainasin kirjastosta sen paljon hehkutetun Vauvakirjan, ja se on kyllä maineensa veroinen. Vastasi ainakin itselläni kysymyksiin, joita en olisi tajunnut edes esittää. Jotenkin koko odotus tuntuu konkreettisemmalta nyt, kun on oiretta ja vauvakirjaa. :D

Näin muuten viime yönä aivan hellyyttävää vauvaunta, jossa meille oli juuri syntynyt poika, ja ihastelimme sen pienuutta. Uni oli niiiin todentuntuinen, kun otin pojan paitani alle ja se tuhisi ja oli lämmin. Olipa kyllä jäätävää herätä ällötykseen! :D Tähän mennessä olen nähnyt kerran tyttöunta, kerran poikaunta ja kerran kaksosunta. Unien perusteella en siis osaa sanoa kumpi sieltä tulee. Papan sanojen mukaan: "Kunhan tulee jompikumpi."

Vielä viikko varhaisultraan! Apua! Vielä tässä pidetään jännityksessä! Minulla on kyllä luottavainen olo, että tyypillä on kaikki hyvin. Jotenkin on vain ihan sellainen olo. Maha ei ole kipeä, turvonnut vain ja oireet ovat näin selvät. Peukut pidetään pystyssä ja kaikki taikakeinot otetaan vastaan, jos niitä on. :D

Nyt lepäilemään...

Mamma 6+6


P.S. Iik, huomenna pyörähtää jo seitsemäs viikko! Eikös tässä olla jo alkuraskauden puolivälissä, jipii!