Ajatuksia lääkkeiden käytöstä ja raskautumisesta

Nyt kun vauvan yrittäminen on todellista ja käsinkosketeltavaa, surffaa vauvapalstoilla ja lukee kaikesta siitä, mitä ei missään nimessä saa syödä/tehdä/juoda, minulle herää pakostikin pelko siitä, miten oma epilepsialääkitykseni haittaa tätä prosessia. Tottakai lääkitykseni on tarkkaan säädetty vauvaa ajatellen niin, että sekä minä että tulevaisuudessa vauva olisimme molemmat mahdollisimman turvassa. Kuitenkin tuntuu pahalta, kun vauvapalstoilla vouhotetaan buranan-käytöstä, enkä itse voi vaikuttaa lääkevalintoihini enää mitenkään. Tiedän, että lääkkeitä käyttävien epilepsiaa sairastavien äitien vauvat ovat pääosin terveitä. Neurologini mukaan "terveiden" äitien vauvoilla on keskimäärin 1% mahdollisuus saada jonkinlainen kehityshäriö, meidän "epiäitien" vauvoilla 3%. Ero ei siis ole huikea, mutta neurologini mukaan siihen riskiin täytyy reagoida juuri vähentämällä tai muuttamalla lääkitystä. Ja siis juuri niinhän olen tehnyt ja kaikki on sujunut tähän asti hyvin. Kuitenkin takaraivossa on ajatus, että olenhan varmasti tehnyt kaikkeni sen eteen, että vauvalla on parhaat mahdolliset edellytykset kehittyä masussani tarpeeksi.

Ja siis tiedän, että olen. Lääkitykseni on pienempi kuin viiteen vuoteen ja voin edelleen mainiosti. Lääkkeiden tiputtamisen ahnehtiminen olisi neurologinkin mukaan vaarallista ottaen huomioon, että tilanteeni on ollut huomattavan epästabiili vasta muutama vuosi sitten. Vauva-ajatukset vaan näköjään pistävät vaikka mitä ajatuksia pyörimään.

Uskon kuitenkin siihen, että pelko ja murehtiminen ei auta, missään asiassa. Jos minun tilanteeni perinpohjin tunteva lääkäri näyttää tällä lääkityksellä vihreää valoa vauvalle, on minun sitten uskottava, että näin on. Kaikkea voi sattua, ihan kaikille. Turhaan siis murehdin etukäteen, eihän vauva ole vielä aluillaankaan, saati mitään tapahtunut. Huonot uutiset, JOS niitä tulee, käsitellään sitten ajallaan. Nyt ollaan toiveikkaita ja uskotaan siihen, että tulen raskaaksi, raskaus menee hyvin ja vauva syntyy terveenä!

Ajatuksia täytyy saada välillä vaan purettua ja käsiteltyä, jotta ne eivät sitten myöhemmin kasaannu.

Aurinkoisia ajatuksia,

Mamma


P.S. Ihanaa kun aurinko paistaa, mutta hitto kun olen kipeenä. Sama flunssa, jonka Pappa sairasti viikko sitten.