Jännät päivät

...vaan ei piinapäivät!

Maanantaina sain soitin terkkarille ja kyselin labratuloksiani. Sairaanhoitaja kertoi, että suola on "hieman" alhainen ja maksat "aavistuksen" koholla, mutta syytä huoleen ei ole. Huokasin helpotuksesta.

Eilen sitten saman puljun lääkäri soitti kauhuissaan ja kertoi suola-arvojen olevan niin alhaalla, että normi-ihminen (ei kaikki arvot pielessä oleva epileptikko) olisi tiputuksessa. Ei tosin tiennyt mitä muuta voisi tehdä, kuin että tulisin seuraavan päivänä (tänään) kontrollikokeisiin. Puhelun jälkeen hirvitti. Jos suolat on niiiiin kamalat, niin onko edessä lääkkeenvaihdos ja vauvahaaveet voi taas heittää pitkäksi aikaa romukoppaan. Kyseiselle lääkärille en tosin sanonut vauvahaaveista, koska hän ei minua tunne pitkältä ajalta.

Ironisesti ovistikkuni saapui samalla hetkellä, kun lääkäri soitti ja kertoi uutisensa. Mietin, onko kyseessä kohtalon ivaa vai kenties vielä toivo.

Otin siis vielä saman päivän aikana yhteyden neurologiini (joka tietää vauvayrityksestäni) ja tilitin hänelle koko tarinan. ONNEKSI hän sanoi, että arvot ovat minun kohdallani ihan passelit, kunhan alan syömään suolaisia ruokia enemmän. Missään nimessä lääkitystä ei lähdetä vaihtamaan ja hänen mielestään vauvalle ei ole mitään estettä, kunhan kaikki arvoja kontrolloidaan. (JEEEEE!)

Helpotuksen huokaus. Tulin juuri labrasta ja nyt toivon, että arvot olisi lähteneet reippaasti nousuun! Olen jopa niin toiveikas koko kierron suhteen, että uskaltauduin kirjastoon lainaamaan vauva-lehden (ostaminen olisi liikaa!) ja Eve Hietamiehen Yösyöttö, jota Heinä täällä mainostikin.

Nyt siis kirja käteen ja taas haaveilemaan!


Mamma