Nyt on ajatusmyrskystä selvitty ja mieli on tyyni, ainakin taas hetken. :) Raskausuutinen on järisyttävä, vaikka asiaa olisi etukäteen kuinka pohtinut läpikotaisin ja toivonut hartaimmin. Ajatusprosessi jatkuu varmasti vielä pitkään, mutta parin viime päivän aikana olen vihdoin tajunnut, että EI HEMMETTI; OLEN OIKEASTI RASKAANA! Koska asia tuntuu niin absurdilta eikä raskausoireetkaan nosta päätään sen kummemmin, ostin muistutukseksi jo ensimmäisen bodyn. Se on supersöpö! Kuvaa pukkaa ehkä myöhemmin.
Uskaltauduin varaamaan jo ar-ultran (7.6) ja ensimmäisen neuvola-ajan (22.6). Tuntuu, että molempiin on vielä ikuisuus, eikä ennen niitä pitäisi innostua. En tässä kyllä ala huutelemaan raskaudesta muille, mutta minusta olisi pöljää elää pelossa ensimmäiseen ultraan asti, varsinkaan kun ei ole mitään hälyttäviä oireita. Tarrasukat tassuissa kunnes toisin todetaan!
Minulla ei ole mitään hajua mitä odotusaika minulle tuo tullessaan. Eilen otin yhteyttä myös neurologiini, joka oli asiasta hyvin iloinen ja laittoi minulle lähetteen epiraskauksia seuranneelle lääkärille. Toivottavasti henkilökemiat synkkaavat, niin mahdollisista kompastuskivistä on sitten helpompi puhua. Epilepsiakuviothan tässä ovat eniten jännittäneet minua, kun sen kanssa ei elämä ole aina ollut ihan ruusuilla tanssimista. Blogissamme en ole maininnut mitään siitä, että epilepsian lisäksi olen syntymästä asti halvaantunut, jonka syytä ei tiedetä. Näin by the way :)
Syy, miksi siitä en ole aikaisemmin täällä vouhottanut on se, että se ei ole vaikuttanut meidän vauvahaaveisiimme millään tapaa. Se on muuttumaton fakta, jonka kanssa me molemmat elämme, normaali olotilani. Naiivi en kuitenkaan ole, olen jo valmistautunut siihen, että pyörätuolissa istuminen ison mahan kanssa saattaa osoittautua haasteelliseksi. Sen näkee kuitenkin sitten vasta kun vatsa alkaa kasvamaan. Mahdolliset vaikeudet eivät kuitenkaan pelkäämällä häviä, minkään asian suhteen. Viime syksynä gynellä käydessäni raskausasian tiimoilta, hän oli erittäin kannustava. Hänellä on kuulemma ollut asiakkainaan monia äitejä, joilla on fyysisiä rajoituksia ja raskaudet ovat sujuneet normaalisti.
Minusta on ihanaa, etten ole saanut (tähän asti) mitään negatiivista palautetta raskauden suunnittelun suhteen, päinvastoin. Tuntuisi nimittäin todella pahalta, jos lapsensaanti"oikeuteni" kyseenalaistettaisiin fyysisien ominaisuuksieni perusteella. (Tottakai, jos raskaus vaarantaisi terveyteni, asia olisi eri) En nimittäin koe itseäni sen enempää vammaiseksi identiteetiltäni. Totta on, että kuljen pyörätuolilla, mutta muuten elämäni on melkeinpä liiankin normaalia! ;)
Mamma
P.S. Muita huimaavia paljastuksia ei sitten enää ole jaossa, ikävä kyllä. Pappa nimittäin kuuluu ihan tähän normikävelevään sakkiin. :)
Mitä minä teen tämän blogin kanssa?
-
Olen pohtinut tätä blogia aika paljon. Mitä tämän kanssa tekisi? On selvää,
että kirjoittamisvauhti on hiipunut ja vaikka minulla olisikin paljon
asioita m...
4 kommenttia:
Huimaava paljastus sai kylmät väreet menemään selkää pitkin! En tiedä miksi, mutta jotenkin se, miten niin avoimesti kerrot tilastasi, sai mielen herkistymään. Kuinka ihanaa, että ihmiselle, jolla varmasti on ollut paljon vastoinkäymisiä ja vaatimuksia "sopeutua" sekä kohdata erilaisuutta karsastavia ihmisiä, suodaan lapsi niin lyhyen yrittämisen jälkeen <3
Ihanaa, että kirjoitukseni nostatti pintaan tunteita <3
Erilaisuutta karsastavat ihmiset tosiaan ovat välillä väsyttäviä, mutta minä iloitsen aina siitä, kun huomaan kuinka paljon niitä erilaisuutta normaalina pitäviä on. :)
Itsekin olen hieman yllättynyt, että raskaus alkoi näin pian, kaikesta huolimatta. Eri asia on tietty se, miten tukala raskaudesta tulee, kun ihan "terveilläkin" näyttää välillä olevan jos jonkinnäköistä vaivaa. :)
Pyrin ajattelemaan kuitenkin aina, että jokaisessa vaikeudessa piilee mahdollisuus, vaikka se ei aina näytä/tunnu siltä.
Hieman jännitin sitä, että kannattaako minun tätä asiaa itsestäni paljastaa, onko se tarpeellista. Kommenttisi perusteella päätökseni oli oikea. :) Meidän odotukseen ja arkeen kuuluu pieni erilaisuuden vivahde. (Vaikka kuka tässä loppujen lopuksi täysin tavallinen onkaan.. :) )
Kiitos siis kannustavasta kommentistasi ja kovasti pidän peukkua teille <3
Kiitos paljastuksestasi! Toivottavasti raskaudestasi ei tule tavallista tukalampaa.
Olisi typerää, jos joutuisit kuulemaan negatiivista palautetta raskaussuunnittelusta ja raskaudesta. Pyörätuoli voi toki vähän haitata käytännön hoitotoimia, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että se olisi syy olla hankkimatta lapsia.
Hyvää vointia!
Kiitos ihanasta kommentista Toiveissa! Toivotaan tosiaan, että olo oli vain sellainen perus-tukala, jos sitäkään. Ja onneksi siihenkin on yhtälaiset mahdollisuudet, niin täytyy ainakin nyt ajatella :)
Pidän teille kovasti peukkuja! Jaksamista! :)
Lähetä kommentti